Bitcoin Magazinen mukaan MARA Foundation on nimittänyt Peter Toddin päävastuuseen Slipstreamin, Bitcoinin yksityisen mempool-palvelun, kehittämisestä ja toiminnasta. Slipstreamin avulla käyttäjät voivat lähettää transaktioita suoraan MARA Pooliin ilman, että niitä levitetään ensin julkisessa peer-to-peer-verkossa.
Palvelu on herättänyt erityistä huomiota sen jälkeen, kun Coldcard-lompakot joutuivat laajan hakkeroinnin kohteeksi heinäkuussa 2026, jolloin varastettiin yli 115 miljoonaa dollaria. Pitämällä transaktiot yksityisinä, kunnes ne on vahvistettu lohkossa, käyttäjien julkiset avaimet suojataan altistumiselta ennen transaktion toteutumista.
Peter Toddin rooli ja tavoitteet
Peter Todd kertoo Bitcoin Magazinelle odottavansa innolla Slipstreamin käyttöä kokeellisen kehityksen ja innovaation testialustana Bitcoin-protokollan ympärillä. Hän uskoo, että työ Slipstreamin parissa täydentää hänen aikaisempia ponnistelujaan, muun muassa Libre Relay -projektin ja mempool-politiikan suhteen.
Todd korostaa, että protokollat tulisi suunnitella markkinoiden todellisen kysynnän perusteella sen sijaan, että asetettaisiin rajoituksia sille, miten Bitcoinia käytetään. Hän näkee myös mahdollisuuksia vahvistaa yhteistyötä Bitcoin Core -kehittäjien ja louhintayhtiöiden välillä.
Slipstreamin kehitys ja käyttötarkoitukset
Slipstream herätti ensimmäisen kerran laajaa huomiota vuonna 2024, kun palvelua käytettiin suurten Ordinals-kirjoitusten julkaisemiseen. Viime aikoina sitä on käytetty myös tutkimushankkeissa, kuten Quantum Safe Bitcoin ja Binohash, joista jälkimmäisen tavoitteena on jäljitellä covenantseja ilman, että vaaditaan Bitcoinin forkaamista.
Peter Todd on pitkään ollut keskeinen hahmo Bitcoinin kehityksessä. Hän on ollut muun muassa kehittämässä BIP 125:tä (replace-by-fee), luonut OpenTimestampsin ja lanseerasi vuonna 2024 Libre Relay -palvelun, joka on Bitcoin Core -forkki vapaammilla säännöillä epästandardien transaktioiden edelleenlähettämiseen.
Mempool-politiikka ja markkinoiden rooli
Todd väittää, että mempool-politiikkaa tulisi ohjata sen mukaan, mitä markkinat haluavat louhintayhtiöiden sisällyttävän lohkoihin, sen sijaan, että rajoitetaan käyttäjien mahdollisuuksia.